Yhteenvetoa synnytyksestä

Maanantai-iltana Cloudy oksenti kahteen otteeseen (toinen näistä tuli tietysti luonnollisesti sänkyyn) ja tämän jälkeen alkoikin avautumisvaihe. Cloudy läähätteli ja ensimmäiset ponnistelut alkoivat klo 23 tienoilla. Vedet Cloudylla tuli klo 00:07 eikä pentua tarvinnut odotella kauaa, sillä klo 00:15 saatiin maailmaan poika, joka painoi 349g. Pentu oli pirteä ja alkoikin heti imeä.

Ensimmäisen pennun jälkeen Cloudy piti taukoa, ennen kun alkoi ponnistella uudelleen. Välillä ponnistelut tulivat tiheämmin ja toisinaan harvemmin ja kävimme kahteen otteeseen ulkona kävelemässä. Cloudyn ponnistelut eivät kuitenkaan olleet mitään tehottomia, mutta kun ensimmäisen pennun syntymästä oli kulunut pari tuntia, soitimme päivytykseen ja saimme kutsun lähteä sinne. Laitoimme pennun pyykeiden ja kuuman vesipullon kanssa koriin ja Sari matkusti takapenkillä siltä varalta, että toinen pentu syntyisi matkalle. Muutaman minuutin kuluttua pääsimmekin paikalle ja Cloudy otettiin heti vastaan. Juuri tämän vuoksi haluan, että pennut syntyvät minun luonani, sillä tästä ajaa päivystykseen valehtelematta parissa minuutissa, kun taas Vihtavuoresta matkaan kuluisi noin 20min.

Vastasyntynyt Toivo

Klinikalla Cloudylle annettiin kalkkia sekä oksitosiinia, joiden ansiosta ponnistelut taas voimistuivat, mutta pentua ei kuulunut. Lääkäri sekä hoitaja, jolla oli paljon kokemusta synnytyksistä, yrittivät tunnustella pentua vuorotellen ja saivat melkein sen päästä otteen, mutta aina jäi pienestä kiinni . Olin jo lähes varma, että pentu jouduttaisiin leikkaamaan ulos, mutta onneksi päätettiin yrittää vielä kerran saada pennusta ote pihdeillä - ja se onnistui! Ehdin vain näkemään, että pentu oli suurempi kuin mikään koskaan näkemäni vastasyntynyt pentu, ennen kuin hoitaja nappasi sen mukaansa toiseen huoneeseen.

Hoitaja yritti elvyttää pentua, mutta eläjäksi siitä ei ollut. Pentu oli todella suuri, sillä se painoi liki puoli kiloa. Meillä ei ole ikinä bordercollienartut (yht. 11 pentuetta) synnyttäneet noin suuria pentuja ja Cloudyn kokoiselle nartulle tuo jälkimmäinen uros oli varsin suuri ja sen edellisessä pentueessa kookkaimmat pennut painoivatkin syntyessään 360g. Toki pentuja oli tuolloin enemmän, kuin nyt. Sekä lääkäri että hoitaja epäilivät, ettei pentu olisi todennäköisesti mahtunut edes syntymään ilman apua, joten päivystykseen lähteminen oli aiheellista.

Toivosta tulee isona kiipeilijä :)

Toki olemme harmistuneita toisen pennun menettämisestä, mutta onneksi Cloudy ja ainokainen pentu ovat kunnossa ja voivat hyvin. Erityisen iloisia olemme siitä, että saimme kuolleen pennun ulos ilman, että tarvitsi turvautua puukkoon. Cloudy selvästi nauttii tästä ainokaisestaan ja se on loistava emä, minkä tosin tiesimme jo entuudestaan. Harmillista on toki sekin, ettei tästä pentueesta riitä pentua läheskään kaikille pentua haluaville. Olemme todella otettuja siitä, miten monta ihanaa kotia Cloudyn ja Vilin pennuille olisi ollut tarjolla. Tämä pentu ei tule jäämään meille kotiin ja uskomme, että hän löytää itselleen hyvän kodin jo nykyisten kotiehdokkaiden joukosta.

Ehdin nimetä pennun sen syntymän jälkeen Tertuksi, sillä olin jo Cloudyn ensimmäisen pentueen aikoihin ajatellut, että mikäli se joskus saa toisen pentueen, niin siitä tulisi T-pentue ja tämän johdosta halusin pennulle myös T:llä alkavan työnimen. Myöhemmin Sarilta tuli kommettia, että Terttu on naisen nimi, joten nimi on vaihdettava. Minä tuleva äidinkielenopettaja olen aina luullut sen olevan sukupuolineutraali nimi ja minun puolestani pentu olisi edelleen saanut olla Terttu, mutta Sari halusi välttämättä sille uuden nimen. Monta nimivaihtoehtoa olikin. Hänestä meinasi tulla ainoana selviytyjänä Taisto, mutta toisaalta hän olisi voinut olla myös Tuuri, kun sattui syntymään ensimmäisenä, eikä jäänyt ison veljensä taakse jumiin. Hänestä tuli kuitenkin Toivo, kun onhan hän ainoa Toivo mahdollisen jatkon kannalta, kun me emme tule Duraa sen suvussa ilmenneiden terveydellisten seikkojen vuoksi käyttämään jalostukseen.

Toivo on eloisa ja elinvoimainen pentu ja se vaikuttaa kovin samanlaiselta, kuin Cloudyn ensimmäinen poika, Jaki. Myös Jaki kiipeili ensimmäisen muutaman viikon aikana paljon Cloudyn päällä ja ihan samanlainen kiipeilijä näyttäisi olevan myös Toivo. Cloudy tykkää makoilla pentulaatikossa selällään ja eräänä iltana olisi pitänyt saada videolle, kun Toivo kipusi Cloudyn mahan päälle. Kuvan onneksi sentään ennätin ottamaan. Jahka Toivo kasvaa ja jalat kantavat, niin millainenkohan pentuaitaus tarvitaan pitämään se ruodussa?